Sivistys ja elinikäinen oppiminen

24.05.2010

Uusin vapaan sivistystyön laki lähestyy sivistystä sen väliarvon näkökulmasta. Eurooppalaisessa elinikäisen oppimisen ajattelussa sivistys itseisarvona selvisi toiminnan tavoitteisiin. Tosin selviäminen on jännityskertomus.

Elinikäisen oppimisen ajatus kehittyi 1990-luvulla monin aloittein. Taustalla olivat työelämän tarpeet, mutta myös laajempaan käsitykseen viitattiin. Saatettiin viitata, miten työelämän ohella ihminen voi toteuttaa inhimillistä potentiaaliaan ”sen laajemman yhteisön kansalaisena, johon organisaatio kuuluu” ja ”inhimillisenä olentona, jolla on tarve toteuttaa omia kapasiteettejaan”.

Laaja määrittely tuli suomalaisen elinikäisen oppimisen strategiaan, jonka opetusministeri Olli-Pekka Heinonen käynnisti vuonna 1996 nimittämällä tarkoitusta varten komitean. Sen mietinnön mukaan elinikäisen oppimisen ajattelu on virinnyt ensisijaisesti taloudellisen kehityksen tarpeista, mutta taloudenkaan näkökulmasta se ei voi olla yksinomainen tavoite.

Humanistinen kasvatusajattelu ja vapaan sivistystyö ovat komitean mukaan korostaneet oppimisen itseisarvoa, persoonallisuuden kehittymistä ja yhteiskunnallisen tietoisuuden lisääntymistä. Niinpä komitea otti huomioon kaikki esitetyt näkökannat. Tällöin ”tavoitteena on persoonallisuuden kehityksen tukeminen, demokraattisten arvojen vahvistaminen, toimivien yhteisöjen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen ja innovaatioiden, tuottavuuden ja kansallisen kilpailukyvyn edistäminen.”

Keskeinen asiakirja on Euroopan komission päätös Euroopasta elinikäisen oppimisen alueena vuonna 2001. Valmistavissa asiakirjoissa keskustelu elinikäisen oppimisen tavoitteista kiteytyi Suomessa ennakoituun tapaan neljään pääkohtaan. Tulkitsen käsitteet niin, että itsensä toteuttaminen (personal fulfilment) sisältää ajatuksen, jonka mukaan jokaisessa ihmisessä on potentiaaleja, jotka voivat sopivissa oloissa ja sopivan kasvatuksen tukemana toteutua. Aktiivinen kansalaisuus viittaa yhteisöjen ja yhteiskunnan jäsenyyteen ja yhdessä elämisen vaatimiin  tietoihin, taitoihin ja valmiuksiin. Sosiaalinen koheesio edellyttää sellaista inklusiivista kasvatusta, jotka tukee yhteisöjen eheyttä ja toimintakykyä ja joka pyrkii estämään syrjäytymistä. Käytännössä keskeinen on työllistettävyys ja muutoksiin sopeutuminen sekä tarvittava  uusiutuva ammattitaito.

Valmisteluprosessi kuvaa aiheeseen liittyviä jännitteitä. Komissio tuotti keskustelun jälkeen vuoden 2000 valmisteluasiakirjan. Jäljelle jäi ”kaksi yhtä tärkeää elinikäisen oppimisen tavoitetta: aktiivisen kansalaisuuden ja työllistettävyyden edistäminen”. Määritelmästä putosivat tarpeet, joita ”ihmisellä on ihmisenä” eli persoonallisuuden kehitystä sekä ihmisarvoa koskevat tarpeet. Jäljelle jäi käsitys oppimisesta demokratian ja elinkeinojen edistämisen välineenä. Myöhemmin tosin sanotaan,  että tavoitteena on Eurooppa, jossa  ”jokainen voi kehittää mahdollisuuksiaan täysimääräisesti, tuntea pystyvänsä osallistumaan ja tuntea kuuluvansa joukkoon”.

Komission lopullinen päätös vuonna 2001 palaa nelijakoon. Se toteaa kritiikin, jonka mukaan työmarkkinaulottuvuus on saanut liian painotetun aseman elinikäisen oppimisen määrittelyssä. Kritiikissä oli viitattu mm. kulttuurin ja uskonnon poissaoloon. Komission mukaan konsensus saadaan aikaan seuraamalla neljää laajaa ja toisiaan tukevaa tavoitetta: itsen toteuttaminen, aktiivinen kansalaisuus, sosiaalinen inkluusio ja työllistettävyys/ sopeutuvuus. Koko dokumentti tulee komission mukaan lukea näiden valossa.

Keskustelun tuloksena laaja sivistyskäsitys palasi EU:n koulutuspolitiikan asialistalle. Elinikäisen oppimisen ajatus jättää kasvatuksen maailman ja sivistyspedagogiikan vastattavaksi kolme tärkeää kysymystä. Millainen on Eurooppa, jossa jokainen voi toteuttaa itseään ja omat potentiaalinsa täysimääräisesti? Millainen on Eurooppa, jossa jokainen voi aktiivisena kansalaisena tuoda oman kontribuutionsa yhteisiin asioihin? Ja viimein millaisessa Euroopassa jokainen voi tuntea kuuluvansa yhteisöihin? Kysymykset eivät vähennä sen painoa, että työllistyvyys ja kyky selviytyä yhä nopeammassa muutoksessa on yhä tärkeämpi tavoite. 

Seppo Niemelä